Se on moro!!
Paljon on virrannut
vettä Oulujoessa,sen jälkeen ku tänne viimeksi kirjoiteltiin.
Kesän-08 aikana tapahtui paljon ja kilometrejä tuli mittariin
kiitettävästi.
Tänäkesänä toi meidän
reissaaminen muutti luonnetta aikapaljon, ostettiin nimittäin
itselle oikein minibussi. Sillä on päristelty, eikä ole jättänyt
kertaakaan välille..se on jo hyvin se.. Oltiin me
muutamaanotteeseen liikenteessä ihan oikeallakin keikkabussilla,
mut se oli jättää välille.. Oltiin tulossa Viitasaarelta ja
jumalaton kiire oli illaksi Ylitornioon keikalle. Ei hirveästi
auttanut asiaa se että huippunopeus oli alamäessä 60km/H. Oli
hiukka polttoaine sydeemit tukossa. Voi sitä riemunmäärä ku
teimme reissun ainoan ohituksen!! Huuto oli päätähuumaava,
vaikka kyseesä oli mopo..Voisin veikata että sitä mopoa ei ollut
viritetty.
Tämänkesän reissut
tais olla säänpuolesta kaikki samanlaisia, vettä tuli
vaakatasossa ja kylmäkin oli. Raahefestareilla on aina kiva
käydä soittaan, satoi tai paistoi. Niin oli tänäkinkesänä.
Soittoaikamme oli ettensanoisi hiukka myöhään. Aloitimme
lähempänä puoltakolmea, mut eipä toi haittanut, meno oli hyvä ja
porukka jaksoi heilua tappiin saakka. Kiitosta vaan kaikille
paikanpäällä olleille, sekä henkilökunnalle..
Tänäkesänä olimma
viikonlopun oikein jatzifestareilla. Ennakkoon oli pelko
perseessä, et jumalauta mihinkähän sitä on lupauduttu. Marella
ja jatzihan on kuin kaksimarjaa.. Taas oli meidän
ennakkoarvaukset pielessä, niinkuin aina ennenkin.. Olipa
nimittäin viimeisenpäälle tanssit.. Olimma perjantaina jo
iltapäivällä paikanpäällä, ja reissussa oli mukana meidän
opettaja-opettajakin,koskeinsoittajamme Ilu.. Heti kättelyssä
lyötiin kolme koria olutta kouraan. Tottakait, koska meidän
soppareissa niin lukee...aina..ehkä.. Siitäpä se fiilistely
alkoi, joka jatkui lauantaipäivään. Heikot siinä sortui
elontiellä, ja pojat senkuin porskutti..vai oliko se tyttö..no
anyway, kivaa oli. Soitimma sitten lauantai-iltana viimeisenä,
ja meno oli loistava. Kerran oli kyseessä meille uudenlainen
festari, niin päätimme soittaa vain omia piisejä. Hyvin tuntui
uppoavan.. No soitimma sitten loppuun parit tutummat viisut, ja
hyvin tuntui uppoavan nekin.. Kiitoksia vieläkerran Arille ja
kumppaneille.. Jos kutsu käy, niin tulemme kyllä heti
uudestaan..
Kesään mahtui paljon
hyviä keikkoja ja muistoja. Ehkä päälimmäisenä muistona on
se,kun vedimme paradoidin Venäjäksi laulettuna.. Ja tämä tarina
on tosi... Kyseinen asia sattui Kiteellä.. Emme itse laulaneet,
vaan yleisöstä tuli eräs herrasmies kysymään että voisko hän
laulaa jotain Venäjäksi.. Me siihen et mikä ettei. Mut hiukka
huonosti tunnemme naapurimaamme piisuja. Siinä aikamme
pähkäilessä päätimme sitten vetää paranoidin. Sanoista on paha
mennä sanomaan olivatko oikein, mut hauskaa oli, niin meillä
kuin yleisölläkin..
Kirjoitellaanpa taas
tänne kun muistettaan!!!
Hellou hipit!!!!
Montako oli lotossa oikein?? WATT!!
Meikäläisen työkiireet helpotti sen
verran, et pääsi käymään erään rokkibändin mukana
keikkareissulla.
Edellisestä reissusta oli kulunut jo
aikaa ihan tarpeeksi. Ohjelmassa oli vedot
Kuusamossa,Suomussalmella,ja torpalla. Kuusamoon
lähdettiin hyvissä-ajoin ajeleen, koska tiesimme
et eräillä on kokoajan nälkä, ja toisilla taas jano. No anyway, matkanteko on äärimmäisen hidasta, ku kokoajan
pitää pysähtyä.
No Kuusamoon kummiskin päästiin
perille, olin tosi pettynyt ku kesällä tapaamiani
sarvipää kavereita ei näkyny missään, Siiriä otin
jaloista ja vein vetämällä sissään.. On
eräillä outo musiikki maku... On tämä soomi
ihmemaa, kesällä oli niin pirun kuuma, ja nyt oli
hjelvetin kylmä. Normaali roudaukset ja soundchekit, ja
sit eiku keskittyyn illan vetoon.. Ja syömään........ Oli muuten siisti
paikka, puitteet oli kaikinpuolin ok. Veto alkoi noin
24.00, suurinpiirtein tasan.. Väkiä olis kyl mahtunut
paikalle enempikin, mut ihan ok keikka kaikenkaikkiaan.
Olen luullut nähneeni kaiken mahdollisen noilla
keikkareissuilla, mut tulipa sekin luulo osoitettua
vääräksi. Oli nimittäin villi näky, ku eräs sankari
joras käsillään seisten. Jo se oli katsomisen arvoista,
mut hienot oli ilmeet pelimanneillakin. Osalla oli suu
niin auki, et sinne ois mahtunut se haukka joka oli
kuulema eräältä paikalla olijalta tappanut ainakin 500
poroa...Kovat on jutut kolmen promillen jälkeen, mut
niin se kirkkain silmin väitti..Keikan jälkeen kävimme läpi maailman asiat..
Lähi-idän ongelmat on nyt ratkaistu, ja muutenki maailma
on taas ihana paikka,elää ja asua.. Aamuyön tunteina
ei tapahtunut
mitään mainitsemisen arvoista, mitä nyt basisti
pahoinpiteli rumpalin tussilla, ja laulaja eksyi hotelliin... Se on niin tavallista...
Lauantai-aamu valkeni aivan liian
nopeasti, olo oli ku ovenraossa. Kamat ois pitänyt
purkaa ja pakata autoon, mut halukkaita siihen hommaan
oli tosi vähän.. Oli tiedossa pitkä-päivä.. Illan
keikkapaikka aukeaa vasta klo 20.00, ja välimatkaa sinne
oli aboat 150km.. No ei muuta kuin taas syömään..
Marellan keikkamatkoilla suurinosa ajasta
menee syömiseen. Viikonlopun aikana paino nousee ainakin
10kiloa.. Olipa muuten aika hiljaisia matkustajia
matkalla Suomussalmelle.. Ei ollut paljon aihetta
lauluun... Kasin pintaan saavuimme illan keikkapaikalle,
ja taas normi jutut, kamat kasaan ja odottaan.. Ja
syömään..Kyl
tulee monesti mietittyä, et onko täs hommassa mitään
järkee.. Ajamista, odottamista ja vielä päätä särkee..
Ilmeisesti itse soittaminen on tosi riemua, niin ne
pelimannit väittää.. Illaksi oli odotettavissa kunnon
bileet, halloween oli illan teema, ja sehän sopi
meille. Maskit oli valmiina jokaisella, kiitos edellisen
illan.. Keikka alkoi 24.00, ja väkeä oli kuulema
paikalla siihen-aikaan enempi ku koskaan.. Hyvät
bileet saatiin aikaiseksi, vaikka bändi oli kyl tosi
väsynyt. Yleisöä laulatettiin oikein viimeisenpäälle, ja
parit encoretkin vetäistiin..Jos aamulla oli hiukka
nihkeää tuo roudaus, niin nyt liikahti. Enpä ole
eläissäni nähnyt moista suoritusta. Miehet meni
semmoista kyytiä et sivusta seuraajilla tuli niskat
kipeäksi.. Special thanks Tervareitin henkilökunnalle, oli kaikinpuolin mukava ilta.. Ja ei muuta ku auto kohti
Oulua. Viimeksi ku ajeltiin kesällä kainuussa päin,niin
in the sky oli polttava aurinko, ja nyt oli taivaalla niin kirkas
in the moon, et eipä paljon valoja tarvinut.. No ei niitä
valoja kyl paljoa ollutkaan, puolet valoista oli pimeänä ja
siinä pakkasessa niitä ei kukaan alkanut korjaan..
Aamulla 6:den aikaan kotiin ja nukkumaan...
Jaahas, tuli vietettyä viikko
Oulussa, ja seurattua mitä bändi touhuaa ku
ei ole keikkaa.. No sekin asia selvis, ne ei tee yhtään
mitään..
Mitä nyt lehtihaastattelua ja uuden levy-diilin
hiomista. Booooring... Alkuvuodesta on tulossa pihalle
sellainen pläjäys, et oksat pois ja iso pala latvaa..
ups.. tais tulla pikku salaisuus, mut ei puhuta siitä
kellekkään..
Onneksi vihdoin koitti lauantai, ja legendaarinen Topon
keikka. Torpasta on tullut Marellalle kuin toinen koti.
Niinpä oli minunkin korkea-aika
vierailla kyseisessä paikassa. Torppa on oikein
lämminhenkinen paikka, ja vielä hirsiseinät tekemässä
akustiikasta hyvän. Puoli ysin pintaan paikalle, ja
normi jutut, ja sit odottaan...ja syömään.. Veto alkoi
puolenyön maissa ja väkeä oli tontilla aika paljon. Eka
setin aikana meno oli loistava, ihmiset hyppi ja huuti
kiitettävän aktiivisesti. Tokasetin loppua kohden alkoi
väki väsymään (luetaan humaltuun), siinä määrin et alkoi
askel tökkiin. Osa yleisöstä luutus lattioita siihen malliin, et
siivoojilla oli tiedossa helppo iltapuhde. Keikka oli
ok,ja oli kiva lähteä hyvillämielin kotia kohti..
Palataan taas asiaan ku aihetta ilmenee, ja jahka tuleen
taas käymään täällä soomessa.... Rob..
GOOD MORNING FINNISH SAUNAPEOPLE.
YOU HAVEN´T HEARD FROM ME IN A WHILE.
I AM THE LEGENDARY BOB P´S COUSIN ROB FROM THE U.S.A OR,
AS YOU FINNISH PEOPLE CALL IT JENKEISTÄ.
I WILL TRY AND WRITE IN FINNISH ALTHOUGH OUR MAIN
LÄNGVITS ON ENKKUA.
KUULIN ET MARELLALLA PUKKAA KEIKKAA; NIINPÄ OTIN
YKSITYISKONEEN JA LÄHDIN SAVOA KOHTI..
ENSIN OLI KE JA TO. ILTANA KEIKAT OULUN EEDENISSÄ; MUT
SINNE EN KERINNYT,KOSKA TEIN VÄLILASKUN PARIISIIN JA
SIELLÄ VIERÄHTI VIIKKO.
PERJANTAINA OLI SIT VETO RAAHE-FESTAREILLA, JA SINNE
KERKESIN SUORAAN PARIISISTA.
ILLAN PÄÄESIINTYJÄ OLI POPEDA, JOTEN OLI ODOTETTAVISSA
KUNNON KINKERIT.
MARELLAN VÄKI PYÖRITTELI IHMEISSÄÄN PÄITÄNSÄ KU
KATSELIVAT LAVAA, OLI KUULEMMA NIIN KORKEA ET PELOTTAA
KIIVETÄ..
MEILLÄ KYL ON KOTOPUOLESSA PALJON ISOMMAT LAVAT..ETTÄS
TIEDÄTTE…
SOUNDTSEKKIT TEHTIIN HYVISSÄAJOIN, JA SIT VAAN
FIILISTELTIIN
JA KUUNNELTIIN TOISIA BÄNDEJÄ.
MARELLAN VETO ALKOI 22.45,JA PORUKKAA OLI KIITETTÄVÄSTI
TONTILLA AlUSTA ASTI.
ALKU SETTI MENI TOTUTELLESSA KORKEAAN LAVAAN JA
LAVASOUNDIIN.
ILMAN VIILETESSÄ ALKOI BÄNDI JA YLEISÖ LÄMPEÄMÄÄN,
LOPPUA KOHTI MENO KÄVI JO SUHT VILLIKSI.
SOITTOAIKA LOPPUI KESKEN, MUT HYVÄ FIILIS JÄI KEIKASTA.
PIKAINEN KAMOJEN ROUDAUS, JA SIT ODOTTELEEN POPEDAN
KEIKKAA.
OLI LYSTIÄ KATELLA POPEDAA SUORAAN KEIKKABUSSISTA, BUSSI
OLI PARKISSA AIVAN LAVAN VIERESSÄ, JOTEN NÄKYVYYS JA
KUULUVUUS OLI LOISTAVA.
SIT OLI VUOROSSA KEMIJÄRVEN REISSU, OLI AMERIKANMIEHELLÄ
IHMETTELEMISTÄ KU JOTKU SARVIPÄÄ ELUKAT JORAS KESKELLÄ
TIETÄ.
EI MEILLÄPÄIN SELLAISIA OLE..
AUTOSSA OLI AINAKIN 100 ASTETTA LÄMMINTÄ JA ULKONAKIN
ÄLYPALJON ASTEITA.
”KEIKKABUSSIN” LÄMMÖT OLI TODELLA KORKEALLA SIINÄ
HELTEESSÄ JOTEN AUTON JÄÄHDYTTELYSTÄ JA MATKUSTAJIEN
NESTETANKKAUKSESTA
PITI PITÄÄ HUOLI.
PERILLE KUMMISKIN PÄÄSTIIN JA PIKAINEN ROUDAUS JA SIT
KYLMÄÄN SUIHKUUN.
VETO ALKOI KLO 24.00, JOTEN OLI HYVÄÄ AIKAA TANKATA JA
KATSELLA
JALKAPALLOA. OLI KUULEMMA JOTKUT ISOT KISAT NIILLÄ
PALLONPOTKIJOILLA.. OUTO LAJI MEILLÄPÄIN..
ANYWAY,YLEISÖ OLI MUKANA EKAPIISISTÄ LÄHTIEN, JOTEN OLI
TOSI MUKAVA SOITTAA.
BÄNDI VETI SOITANNOLLISESTI EHKÄ PARHAAN KEIKKANSA. OLI
KUULEMMA VAAN NIIN KIVA SOITTAA KU PORUKKA HYPPI JA
HUUTI.
PARIT ENGORET VETÄISTIIN, ENNEN KUIN PÄÄSTIIN
RENTOUTUUN.
JÄIMME HOTELLIIN YÖKSI, JOTEN EI OLLUT KIIRE EDES
ROUDATA.
POLTTAVA AURINKO IN THE SKY JA JUMALATON HELLE, SIINÄ
LÄHTÖKOHDAT NAAPURINVAARAN REISSULLE.
ODOTETTAVISSA OLI LÄMPÖ ONGELMIA ”KEIKKABUSISSA”, JA
NIITÄ MYÖS SAATIIN.
VIIDEN AIKAAN SAAVUIMME PERILLE JA WAU, TÄYTYY USA
POJANKIN SANOA ET NYT OLI PUITTEET KOHDALLAAN. OLIPA
HIENO PAIKKA.
MIKSAAJA JA VALOMIES TULI ERI KYYDILLÄ RAAHESTA,
PIKKAISEN MYÖHEMMIN, JOTEN SAIMME RAUHASSA IHAILLA
MAISEMIA.
NORMAALI ROUDAUKSET SAMAAN AIKAAN YÖ:N ROADCREWIN
KANSSA.
YÖ TEKI ENSIN SOUNDTSEKKINSÄ, JONKA JÄLKEEN MARELLA
ALOITTI TUSKAILUN.
LAVASOUNDI OLI TOSI SURKEA, JOHTUI VARMAAN ONTOSTA LAVA
RAKENTEESTA. KUMINA OLI KAUHEA.
KUMMASTI KUMINAT UNOHTUI KU PÄÄSTIIN TAKAHUONEESEEN, OLI
NIMITTÄIN PUITTEET KUNNOSSA.
PÖYTÄ NOTKU EVÄISTÄ, OLI TÄYTEKAKKUA JA JOS VAIKKA MITÄ.
OLIHAN SIEL JÄÄKAAPPIKIN, TÄYNNÄ KYLMÄÄ ”JUOTAVAA”.
JA MUUTENKI TILAA OLI VAIK MUILLE JAKAA, JA SIISTIÄ..
SIINÄPÄ SE AIKA MENI KUIN SIIVILLÄ, FORMULAA KATELESSA,
YÖN POIKIA MOIKATESSA, SETTILISTAA TEHDESSÄ.
KLO.22.OO ALKOI SALISSA DALLASIN SOUNDTRACK SOIMAAN,
SILLOIN MEIKÄPOIKA POMPPAS PYSTYYN, ET JUMALAUTA
SOITTAVAT NAAPURIN POIKIEN LEVYÄ, EIVÄTKÄ VARMASTI MAKSA
JR:LLE ROJALTEJA..
MARELLAN VÄKI ALKOI RAUHOITTELEEN MUA ENNEN KUIN SOITAN
JR:LLE, ET TÄMÄ ON MEIDÄN INTRO..
NO EN SOITTANUT JR:LLE, EHKÄPÄ SE EI SAA TIETOON PIKKU
LAINAUSTA..
NO SIITÄ SE SHOW ALKOI,PORUKKA OLI ALUSSA AIKA VAROVASTI
MUKANA. OLI NIIN JUMALATTOMAN PALJON SPOTTEJA (KUUMIA
SPOTTEJA) ETTÄ EI NÄHNYT KUIN MUUTAMAN METRIN LAVASTA.
HEIDI SAI HYVÄN OTTEEN HETI YLEISÖSTÄ JA ENSIMMÄISET
JAMIKUNTOISET IHMISET LÄHESTYIVÄT LAVAA. BÄNDI SOITTI
HYVIN VAIKKA LAVASOUNDI OLI MITÄ OLI, JA MEININKI
AINAKIN LAVALLA OLI VERY GOOD.
MIKOLLA JA MANOLLA OLI PERINTEISESTI OMAT LAVAJUTUT
TÄYDESSÄ VAUHDISSA HETI ALUSSA JA THE SET WAS GREAT.
NOIN 45 MIN MYÖHEMMIN PORUKKA ASTUI LAVALTA LIKE THE
DUCKS FROM THE SEA, ELI HIEMAN HIESTÄ MÄRKINÄ JA SUUNTA
OLI TAKAHUONE.
VIISIKKO PUHUI SETISTÄ JA MITKÄ OLI FIILIKSET. EI OLLUT
YLLÄTYS ETTÄ AINAKIN KITARISTIT VALITTELI, ETTÄ PITI
SEISOA TIETYSSÄ KOHDASSA ETTÄ KUULI EDES JOTAIN..
IT´S AMAZING ETTÄ JOS KITARA JYRÄÄ TÄYSILLÄ, TEKNISESTI
JOTAIN 60-70 WATTIA LAVALLA, NIIN SUN PITÄÄ SEISOA IHAN
VIERESSA ETTÄ KUULET OMAN INSTRUMENTIN KUN KOKO BÄNDI
SOITTAA.
TÄSSÄ VAIHEESSA ON TÄRKEÄ SANOA KUINKA TÄRKEITÄ JUTTUJA
MONITORIT ON. EI RIITÄ ET MONITOREJA ON, VAAN BALANSSIT
PITÄÄ OSATA JONKUN LAITTAA MYÖS KOHDALLEEN..
ANYWAY, YÖ VALMISTUI OMAAN SETTINSÄ, JA TÄYTYY SANOA
THAT THE CROWD WAS SUPERB KUN NE VASTAANOTTI YÖN. YÖ
HEITI TUNNIN SETIN JA SITTEN OLI VUOROSSA MARELLA.
YÖN SETIN JÄLKEEN TALOSSA OLI ABOUT 2239 IHMISTÄ JA
SUURIN OSAA NIISTÄ SIIRTYI HIEMAN OIKEALLE KUN MARELLAN
HUOMISEEN-PIISI ALKOI.
TOKA SETTIÄ EI VOI VERRATA EKA SETTIIN. PORUKKAA OLI
NIIN PALJON JA MEININKI OLI TÄYDELLINEN.
. BÄNDI ON KEHITTYNYT IN ABOUT EVERY ASPECT POSSIBLE.
MEININKI OLI HYVÄ, SE ENERGIA MITÄ BÄNDI SAA YLEISÖLTÄ
SEN SE MYÖS ANTAA TAKAISIN JA SE NÄKYY LAVAMEININGISTÄ.
USKOMATON REAKTIO OLI KYLLÄ KUN BÄNDI SOITI
"HUNNINGOLLA" PIISIN JA SIIHEN YHDISTETYN "HARD ROCK,
HALLELUJAH-INTERVALLI" OLI MAKEA NÄHDÄ NYRKKEJÄ ILMASSA
JA VARMASTI OLI KIVA MEININKI BÄNDILLÄKIN.
JA VIELÄ MAKEAMPI OLI NÄHDÄ MITEN YÖN-ROUDAUS SESSIO
LOPPUI KUIN SEINÄÄN, KUN MARELLAN LEGENDAARINEN VERSIO
LEVOTTOMASTA TUHKIMOSTA KÄYNNISTYI. SIINÄ ON BONJOVIA JA
PARANOIDIA LISUKKEENA.
YÖN ROUDAUSMIEHET, JOTKA OVAT ROUDANEET, SANOTAN
NÄIN...HMM.., MUUTAMIA KEIKOJA YMPÄRI SUOMEA, TULIVAT
AIVAN LAVAN TAKAOSAAN JA NYRKIT OLIVAT PYSTYSSÄ. OLI
HELMI NÄKY.
ALL GOOD THINGS COME TO AN END, NÄIN MARELLANKIN SETTI
LOPPUI.
MEININKI OLI LOISTAVA, USKOMATON FIILIS.
VEIKKAAN ETTÄ POJILLA (JA TYTÖLLÄ) EI OLE KOSKAAN OLLUT
NÄIN MÄRKIÄ PAITOJA.
LAVALTA SUORAAN TAKAHUONEESEEN JA PIENI LEPOHETKI ENNEN
ROUDAUSTA JA KOTIMATKAA OULUUN.
KIITOKSIA PALJON JÄRJESTÄJILLE, YÖ-YHTYEELLE JA CREW SEKÄ
HIENOLLE YLEISÖLLE.
MEIKÄLÄISEN PITI KÄVÄISTÄ VÄLILLÄ KOTONA LASKEMASSA
LAPSET, SIKSI JÄI PARI SEIKKAILUA VÄLISTÄ, MUT
NALLIKARIN PIPPALOIHIN
PITI TAAS TULLA. KUULIN LUOTETTAVALTA TAHOLTA ET
SERKKUPOIKA
BOP’P OIS PAIKALLA. JA NIINHÄN OLIKIN. OLI SIEL JOKU
MARELLAKINJ
ANYWAY, VOI SITÄ JÄLLEEN NÄKEMISEN RIEMUA JA KILINÄÄ.
SOUNDTSEKIN AIKA OLI KORTILLA MARELLAN SUHTEEN, EIPÄ
TAINNUT OLLA TSEKKIÄ OLLENKAAN.
EKA BÄNDILLE KERKESIVÄT SENTÄÄN TEHDÄ.
PIKKUISEN OLI PELIMANNEILLA EPÄVARMA OLO, ET MITÄ TÄSTÄ
TULEE.
ALKUILTA NAUTITTIIN STEAMROLLERIN KEIKASTA, JA
TAIDETTIIN SIINÄ OTTAA LÄMMIKKEEKSI MUUTAMA KYLMÄ
OLUTKIN..
KEIKKA ALKOI 22.30, JA PELKO OLI EDELLEEN PUSEROSSA
KOSKA TSEKIT JÄI TEKEMÄTTÄ.
EI SITÄ KYLLÄ ULKOPUOLINEN HUOMANNUT, MEININKI OLI
ALUSTA ASTI LOISTAVA. BÄNDI KUULOSTI PAREMMALTA KU
KOSKAAN.
SYYKIN SIIHEN SELVIS JÄLKEENPÄIN, PA. OLI KUULEMMA
LOISTAVA
JA ÄÄNIMIEHET VÄHINTÄÄN YHTÄ LOISTAVIA.
OIKEESTI SOUNDI OLI LOISTAVA, SEKÄ LAVALLA ET ULKONA.
KIITOS VAAN VESALLE..
SIT ASIAAN.. ENPÄ OLE MONESTI ELÄISSÄNI NÄHNYT MOISTA
MENOA.
ALUE OLI KU AMMUTTU TÄYNNÄ, JA PORUKKA ROKKAS, HUUTI, JA
MÖYKKÄS MINKÄ KERKESIVÄT.
KERRANKI PÄÄSI VALOTKIN OIKEUKSIINSA, KU SÄKKIPIMEÄSSÄ
YÖSSÄ SOITTIVAT.
OLI HIENOA KATSELTAVAA JA KUUNNELTAVAA, HOMMA VAAN
TOIMI..
MARELLA SOITTI KAHDEN TUNNIN SETIN JA SILTI LOPPUI AIKA
KESKEN.
OIS VOINUT SOITTAA VAIKKA KOKO YÖN, MUT LUVAT KIELSIVÄT
SOITON
00.30 JÄLKEEN.
TULEN TAAS SUOMEEN KU AIKATAULUT ANTAA MYÖTEN, JA LUPAAN
TULLA MYÖS MARELLAN SEIKKAILUIHIN MUKAAN..
THEY´LL BE BACK.
Studiosessio 4.-5.8. 2005
-Raavaat miehet ja nainen
Ylöjärvellä
Elokuinen torstaiaamu valkeni aurinkoisena Oulussa.
Puoli kahdeksan
pintaan kokoontui motivoitunut poppoomme sovittuun
paikkaan
kotikaupungissamme Oulussa. Tarkoituksena oli ajaa
Tampereen lähelle
Ylöjärvelle, missä maankuulu Akun Tehdas sijaitsee.
Kuumassa autossa
hikoilivat Kimmo, Heidi ja Aki, allekirjoittanut joutui
kääntämään
Suzukin kahvaa perässä. Tarkoituksena oli jatkaa session
jälkeen
kerhomiitinkiin Kangasalle. Mano saapui paikalle eri
teitä kesken
perheloman.
Akun tehdas löytyi parin väärän käännöksen jälkeen,
olimme varttitunnin
myöhässä ja taas olivat pohjoisen immeiset ihmeissään.
Studiokompleksi
on todella hieno kokonaisuus. Yhteensä kolmetoista
firmaa samassa
rakennuksessa, kaikilla tarkoitus tuottaa jollain
tavalla mielihyvää
musiikkimaailmaan. Ihmettely loppui saman tien kun
löydettiin TDM
Studio, jossa taikojen piti tapahtua. Miehemme paikan
päällä oli Pasi
Ristolainen, kaverin meriitteinä ovat mm. Yön
livemiksaushommat.
Ei tarttenut paljoa jappasta, kun ruvettiin hommiin.
Rumpusetti kasaan,
mikitys ja tasot kohdilleen ja sitten se kaikkien
jännäämä punainen valo
palamaan. Aki istahti luurit päässä jakkaralleen ja
sulki
silmänsä...Enempää selittelemättä se oli siinä ja sen
siinä olemisen
kuulee lopputuloksessa, pelimies kun on! Rumpuja
kuunnellessa ei olisi
millään voinut uskoa, että Akilla on yli 10 vuoden
soittotauko takana.
Kaveri tuli bändiin, treenattiin muutama hullu kerta ja
eka keikka
suoraan Frederikin lämppäriksi Raaheen. Yleisöä arviolta
kolme tuhatta
henkeä ja ne kaikki pomppivat tasaisena massana. Sinä
iltana repesi
keikkapaikasta katto. Te jotka olitte paikalla, tiedätte
mistä puhun.
Ajatus karkaa, asiaan; Seuraavaksi tuli basson vuoro ja
koin taas lievää
ähkypaniikkia pehmustetussa kopissa, vieläpä ihan yksin.
Luurit päässä
kuritin viuluani minkä pystyin, ongelmia tuottivat pari
riffiä ja
pahasti kramppaava oikean käden ranne. Olihan hienoa
soittaa ihan
aikuisten oikeassa studiossa, jossa laitteet ovat vimpan
päälle ja
miksauspöydän ääressä istui kaveri joka tasan tarkkaan
tiesi mitä tekee.
Sain hommani hoidettua suht? kivuttomasti jonka jälkeen
tunsin
ansainneeni yhden kylmän oluen (taisi niitä mennä
useampi siinä illan
kähmässä).
Kimmomies asetteli Les Pauliaan kaulaan seuraavana. En
muista montako
skittaraitaa säveltäjältämme nauhoitettiin, mutta niitä
on monta
päällekäin. Äänigurumme Pasi rohkaisi kokeilemaan
erilaisia
sovitusideoita kitaroiden kanssa, välillä samalla
otelaudalla oli Manon
ja minunkin käsi jotain hipelöimässä. Oli muuten yhden
kielen
demppaamisesta kysymys, ei mitään sen kummempaa te
piiloperverssit!
Paras ja helposti kuultavissa oleva sovitusidea Kimmon
soitossa on
soolon tausta, siellä kuulostaa olevan triljoona eri
sontua. Sopivasti
piilotettuna toimii kuin junan vessa!
On olemassa eräs kaveri, jonka tunnen ja jonka
kitaransoittotaitoa
ihmettelen edelleen, vaikka olen kuullut sitä tuhansia
tunteja.
Sattuikin niin hyvä tuuri, että tämä kyseinen kaveri
saatiin meidän
orkesteriin. Hänen nimensä on siis edelleen Mano. Voi
sitä ällistelyn
määrää kun kaikki kuusi kieltä saivat kyytiä ja taidetta
syntyi taas
(konstaapeli Reinikaista lainaten) "Niimmaan
perusteellisesti!". Ihan
kaikkea ei saatu kuitenkaan eka otolla ja välillä
tuntui, että mulla
loppuu bisset kesken ennenkuin soolot ja tausta on
soitettu tarpeeksi
hyvin Manon mielestä. Lopussa kiitos seisoi ja
seuraavaksi oli Heidin
vuoro.
Laulunauhoituskoppi sijaitsi samassa tilassa tarkkaamon
kanssa, välissä
oli äänieristetty ikkuna josta näki miksaajan pallille.
Laulunauhoitusvaiheessa oli jo pitkä päivä takana ja
lievä levottomuus
valtasi mielen. Heidillä on tapana laulaa todella
tarkasti, asia on
tullut todettua monesti ja niinpä ajattelin nostaa
kynnystä. Nappasin
Akilta kynän ja paperia, kirjoittelin biisin sanoja
väärin ja tälläsin
lapun ikkunaan kesken nauhoituksen. Tyttö ei ollut
moksiskaan, lauloi
just niin kuin pitikin ja totesi vaan ottojen välissä
tyypilliseen
tyyliin, että "Samppa, ee-eei!!!" Kuunnelkaapas muuten
ennen sooloa
oleva kertosäe tarkkaan, erityisesti viimeisen sanan
loppu, hui mikä
voihkaisu!
Taustalaulu on taustalla laulamista, sehän ei juurikaan
yleensä kuulu
lopputuloksessa selvästi. Kinasteltiin porukalla siitä,
että kuka laulaa
taustat ja niinhän siinä kävi, että pääsin pälkähästä ja
Heidin lisäksi
suden suuhun joutui Mano. Mies otti äänen kitarasta,
juoksi koppiin ja
tuli pari kertaa pois nauraen niin, että aikuisemmalla
naisihmisellä
olisi tullut jo tippa housuihin. En tiedä mitä siellä
tapahtui, mutta
niin ne vaan saatiin kertosäkeen joikailut valmiiksi ja
pitkän päivän
ilta yllätti meidät kaikki.
Yövyimme Tampereen hotelli Ramadassa, voin suositella
paikkaa lämpimästi
kaikille. Aamiaispöytä oli runsas, mutta jostain syystä
olo oli hieman
hutera ;) Suuntasimme perjantaiaamuna kahdeksan jälkeen
takaisin
studiolle, jossa Pasi istui jo editoimassa edellisillan
tuotoksia. Pari
tuntia vierähti porukalla ihmetellen, kun miksaus ja
masterointi
tapahtui sellaisella tohinalla että heikompia jo
hirvitti. Mr.
Ristolainen surffasi toimistotuolillaan mikserin,
tietokoneen ja
syntikan väillä ja joi samalla kahvia. Käsittämätöntä
miten joku voi
keskittyä niin moneen asiaan sellaisella
intensiteetillä. Yhtäkkiä koko
homma oli valmis, biisi kuunnellutettiin bändillä ja kun
ei tullut
mieleen mitään korjattavaa, se oli sitten siinä. Hieno
oli se tunne, kun
saatiin Raavasmies valmiina käteen levyllä, jossa lukee
Akun Tehdas.
Tämä reissu oli ensimmäinen "oikea" nauhoitussessio ja
se opetti taas
paljon. On hienoa että on olemassa alan ammattilaisia,
joilla on
tietynlainen palo havaittavissa kun he tekevät sitä mitä
parhaiten
osaavat. Kiitos kaikille niille, jotka sen ansaitsevat.
Ilman tiettyjä
ihmisiä tämäkin olisi jäänyt kokematta ja näkemättä.
Yksi hieno
seikkailu on takana, katseet on suunnattu jo seuraavaan.
-Sami
06.07.05
We want more!! We want
more!!
Terve taas, Bob haluaa kertoa tarinaa! Ihmettelette
varmaan tuota
otsikkoa, kerronpa teille syyn siihen. Viime
lauantaina pääsin
todistamaan Marellan ehkä kovinta keikkaa tähän
mennessä. Uusi rumpali-
herra nimeltä Aki Kipinä- on saanut aikaan
aikamoista nostetta
rytmiryhmään ja tästä johtuen soitto on muuttunut
positiivisella tavalla
potkivammaksi. Nyt homma toimii kuin junan vessa ja
viime keikan
nähtyäni pistän vaikka molemmat mummoni pantiksi
sille!
Hyppäsin Marellan keikkakyytiin 2.7. Raahea kohti.
Menomatka sujui
yllättävän hiljaisesti, normaali mainosbiisien
laulanta ja
beatbox-räppäys puuttui tyystin. Puhumattakaan
Heidin ja Samin
la-la-la-laa-äänenavauksista, jotka basistimme
laulaa melkein
nuotilleen. Aivan selvää keikkajännitystä ilmassa.
Ilman sen suurempaa
dramatiikkaa (tällä kertaa) orkesteri pääsi perille
ja suuntasivat
hetimiten kohti telttaa, jossa lava sijaitsi. Näky
oli huikea; iso lava,
kunnon valot ja mikä parasta, kunnon äänentoisto!!
Oli
salimiksaajamiestä ja monitorimiksaajaäijää ja
valoukkoa, jopa oma piilo
lavan takana missä bändin piti piilotella
intronauhan aikana. Keikan
alussa poijanpässithän säntäsivät liian aikaisin
lavalle ja koko idea
meni hieman ruvelle. Alunperin piti pukata lava
täyteen savua samalla
kun Manon tekemä sopivan mahtipontinen intro kuului
PA:sta. Mutta
asiaan; Pientä sähläystä oli ilmassa aikataulujen
kanssa, settilista oli
tekemättä tietenkin ja se kursittiin kasaan noin
kahdessa minuutissa
ennen keikan alkua.
Intronauha soimaan, pioneerityylinen liian aikainen
lavalle ilmestyminen
ja eka biisi käyntiin. Yleisöä teltassa oli ehkä
kolmekymmentä tyyppiä
parin eka biisin aikana. Sopivasti coverikoukkua
sekaan ja silloin se
alkoi. Oli mahtavaa seurata sivusta, kun bändi antaa
parastaan ja yleisö
elää mukana. Jossain puolivälissä settiä väkeä oli
jo paljon,
monenikäistä ja -näköistä ukkoa ja akkaa jotka
jorasivat, lauloivat ja
huusivat mukana. Heidi ja sällit soittivat todella
tiukan shown jossa ei
unohdettu edes korneja yleisön OH YEAH!!!
-huudatuksia ja tuttujen
biisien laulatusta. Hienoin oli se hetki, kun Dingon
ratsuheviksi
sovitettu Levoton tuhkimo loppui ja samaan
pelliniskuun alkoi Black
Sabbathin Paranoid, Eino Leinon Metsän poika tahdon
olla-sanoituksella
tietenkin. Raahelaiset ansaitsevat tuosta illasta
todella suuren
kiitoksen, välillä yleisö huusi, vislasi ja kiljui
niin että soitto
hukkui meteliin. Te jotka olette kokeneet samaa
vaikka soittajana,
tiedätte mistä puhun. Se fiilis mikä yleisöstä
pomppaa lavalle on ihan
käsittämättömän hienoa, sitä ei voi sanoin kuvailla!
Tämä on se asia, minkä takia Marella on ylipäätään
olemassa. Bändi voisi
soitella siinä ikkunattomassa kananmunakennoilla
vuoratussa
treenikämpässään ja kertoilla samoja vitsejä
treeneistä toiseen, mutta
se ei riitä tälle porukalle. Kaikki tehdyt keikat
ovat kasvattaneet
orkesteria paremmaksi livebändiksi ja jokainen
tuleva keikka opettaa
taas jotain uutta. Mistä tämä kaikki johtuu? No
yleisöstä tietenkin! Te
kaikki jotka olette olleet ja tulette olemaan
Marellan keikoilla, bändin
puolesta ISO KIITOS!!!!!
Seuraavaa keikkaa jännityksellä odottaen:
-Bob P.
|