BÄNDI  JULKAISUT PÄIVÄKIRJA HISTORIA KUVAT KEIKAT VIERASKIRJA

 


Se on moro!!

Paljon on virrannut vettä Oulujoessa,sen jälkeen ku tänne viimeksi kirjoiteltiin. Kesän-08 aikana tapahtui paljon ja kilometrejä tuli mittariin kiitettävästi.

Tänäkesänä toi meidän reissaaminen muutti luonnetta aikapaljon, ostettiin nimittäin itselle oikein minibussi. Sillä on päristelty, eikä ole jättänyt kertaakaan välille..se on jo hyvin se.. Oltiin me muutamaanotteeseen liikenteessä ihan oikeallakin keikkabussilla, mut se oli jättää välille.. Oltiin tulossa Viitasaarelta ja jumalaton kiire oli illaksi Ylitornioon keikalle. Ei hirveästi auttanut asiaa se että huippunopeus oli alamäessä 60km/H. Oli hiukka polttoaine sydeemit tukossa. Voi sitä riemunmäärä ku teimme reissun ainoan ohituksen!! Huuto oli päätähuumaava, vaikka kyseesä oli mopo..Voisin veikata että sitä mopoa ei ollut viritetty.

Tämänkesän reissut tais olla säänpuolesta kaikki samanlaisia, vettä tuli vaakatasossa ja kylmäkin oli. Raahefestareilla on aina kiva käydä soittaan, satoi tai paistoi. Niin oli tänäkinkesänä. Soittoaikamme oli ettensanoisi hiukka myöhään. Aloitimme lähempänä puoltakolmea, mut eipä toi haittanut, meno oli hyvä ja porukka jaksoi heilua tappiin saakka. Kiitosta vaan kaikille paikanpäällä olleille, sekä henkilökunnalle..

Tänäkesänä olimma viikonlopun oikein jatzifestareilla. Ennakkoon oli pelko perseessä, et jumalauta mihinkähän sitä on lupauduttu. Marella ja jatzihan on kuin kaksimarjaa.. Taas oli meidän ennakkoarvaukset pielessä, niinkuin aina ennenkin.. Olipa nimittäin viimeisenpäälle tanssit.. Olimma perjantaina jo iltapäivällä paikanpäällä, ja reissussa oli mukana meidän opettaja-opettajakin,koskeinsoittajamme Ilu.. Heti kättelyssä lyötiin kolme koria olutta kouraan. Tottakait, koska meidän soppareissa niin lukee...aina..ehkä.. Siitäpä se fiilistely alkoi, joka jatkui lauantaipäivään. Heikot siinä sortui elontiellä, ja pojat senkuin porskutti..vai oliko se tyttö..no anyway, kivaa oli. Soitimma sitten lauantai-iltana viimeisenä, ja meno oli loistava. Kerran oli kyseessä meille uudenlainen festari, niin päätimme soittaa vain omia piisejä. Hyvin tuntui uppoavan.. No soitimma sitten loppuun parit tutummat viisut, ja hyvin tuntui uppoavan nekin.. Kiitoksia vieläkerran Arille ja kumppaneille.. Jos kutsu käy, niin tulemme kyllä heti uudestaan..

Kesään mahtui paljon hyviä keikkoja ja muistoja. Ehkä päälimmäisenä muistona on se,kun vedimme paradoidin Venäjäksi laulettuna.. Ja tämä tarina on tosi... Kyseinen asia sattui Kiteellä.. Emme itse laulaneet, vaan yleisöstä tuli eräs herrasmies kysymään että voisko hän laulaa jotain Venäjäksi.. Me siihen et mikä ettei. Mut hiukka huonosti tunnemme naapurimaamme piisuja. Siinä aikamme pähkäilessä päätimme sitten vetää paranoidin. Sanoista on paha mennä sanomaan olivatko oikein, mut hauskaa oli, niin meillä kuin yleisölläkin..

Kirjoitellaanpa taas tänne kun muistettaan!!!

 

 

 

 

 

Hellou hipit!!!!

Montako oli lotossa oikein?? WATT!!

Meikäläisen työkiireet helpotti sen verran, et pääsi käymään erään rokkibändin mukana keikkareissulla.                                                                    

Edellisestä reissusta oli kulunut jo aikaa ihan tarpeeksi. Ohjelmassa oli vedot Kuusamossa,Suomussalmella,ja torpalla. Kuusamoon lähdettiin hyvissä-ajoin ajeleen, koska  tiesimme et eräillä on kokoajan nälkä, ja toisilla taas jano. No anyway, matkanteko on äärimmäisen hidasta, ku kokoajan pitää pysähtyä.

No Kuusamoon kummiskin päästiin perille, olin tosi pettynyt ku kesällä tapaamiani sarvipää kavereita ei näkyny missään, Siiriä otin jaloista ja   vein vetämällä sissään.. On eräillä outo musiikki maku... On tämä soomi ihmemaa, kesällä oli niin pirun kuuma, ja nyt oli hjelvetin kylmä. Normaali roudaukset ja soundchekit, ja sit eiku keskittyyn illan vetoon.. Ja syömään........ Oli muuten siisti paikka, puitteet oli kaikinpuolin ok. Veto alkoi noin 24.00, suurinpiirtein tasan.. Väkiä olis kyl mahtunut paikalle enempikin, mut ihan ok keikka kaikenkaikkiaan. Olen luullut nähneeni kaiken mahdollisen noilla keikkareissuilla, mut tulipa sekin luulo osoitettua vääräksi. Oli nimittäin villi näky, ku eräs sankari joras käsillään seisten. Jo se oli katsomisen arvoista, mut hienot oli ilmeet pelimanneillakin. Osalla oli suu niin auki, et sinne ois mahtunut se haukka joka oli kuulema eräältä paikalla olijalta tappanut ainakin 500 poroa...Kovat on jutut kolmen promillen jälkeen, mut niin se kirkkain silmin väitti..Keikan jälkeen  kävimme läpi maailman asiat.. Lähi-idän ongelmat on nyt ratkaistu, ja muutenki maailma on taas ihana paikka,elää ja asua.. Aamuyön tunteina  ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, mitä nyt basisti pahoinpiteli rumpalin tussilla, ja laulaja eksyi hotelliin... Se on niin tavallista...

Lauantai-aamu valkeni aivan liian nopeasti, olo oli ku ovenraossa. Kamat ois pitänyt purkaa ja pakata autoon, mut halukkaita siihen hommaan oli tosi vähän.. Oli tiedossa pitkä-päivä.. Illan keikkapaikka aukeaa vasta klo 20.00, ja välimatkaa sinne oli aboat 150km.. No ei muuta kuin taas syömään.. Marellan keikkamatkoilla suurinosa ajasta menee syömiseen. Viikonlopun aikana paino nousee ainakin 10kiloa.. Olipa muuten aika hiljaisia matkustajia matkalla Suomussalmelle.. Ei ollut paljon aihetta lauluun... Kasin pintaan saavuimme illan keikkapaikalle, ja taas normi jutut, kamat kasaan ja odottaan.. Ja syömään..Kyl tulee monesti mietittyä, et onko täs hommassa mitään järkee.. Ajamista, odottamista ja vielä päätä särkee.. Ilmeisesti itse soittaminen on tosi riemua, niin ne pelimannit väittää.. Illaksi oli odotettavissa kunnon bileet, halloween oli illan teema, ja sehän sopi meille. Maskit oli valmiina jokaisella, kiitos edellisen illan.. Keikka alkoi 24.00, ja väkeä oli kuulema paikalla siihen-aikaan enempi ku koskaan..  Hyvät bileet saatiin aikaiseksi, vaikka bändi oli kyl tosi väsynyt. Yleisöä laulatettiin oikein viimeisenpäälle, ja parit encoretkin vetäistiin..Jos aamulla oli hiukka nihkeää tuo roudaus, niin nyt liikahti. Enpä ole eläissäni nähnyt moista suoritusta. Miehet meni semmoista kyytiä et sivusta seuraajilla tuli niskat kipeäksi.. Special thanks Tervareitin henkilökunnalle, oli kaikinpuolin mukava ilta.. Ja ei muuta ku auto kohti Oulua. Viimeksi ku ajeltiin kesällä kainuussa päin,niin  in the sky oli polttava aurinko, ja nyt oli taivaalla niin kirkas in the moon, et eipä paljon valoja tarvinut.. No ei niitä valoja kyl paljoa ollutkaan, puolet valoista oli pimeänä ja siinä pakkasessa niitä ei kukaan alkanut korjaan.. Aamulla 6:den aikaan kotiin ja nukkumaan...

Jaahas, tuli vietettyä viikko Oulussa, ja seurattua mitä bändi touhuaa ku     ei ole keikkaa.. No sekin asia selvis, ne ei tee yhtään mitään..                       Mitä nyt lehtihaastattelua ja uuden levy-diilin hiomista. Booooring... Alkuvuodesta on tulossa pihalle sellainen pläjäys, et oksat pois ja iso pala latvaa.. ups.. tais tulla pikku salaisuus, mut ei puhuta siitä kellekkään..          Onneksi vihdoin koitti lauantai, ja legendaarinen Topon keikka. Torpasta on tullut Marellalle kuin toinen koti. Niinpä oli minunkin korkea-aika         vierailla kyseisessä paikassa. Torppa on oikein lämminhenkinen paikka, ja vielä hirsiseinät tekemässä akustiikasta hyvän. Puoli ysin pintaan paikalle, ja normi jutut, ja sit odottaan...ja syömään.. Veto alkoi puolenyön maissa ja väkeä oli tontilla aika paljon. Eka setin aikana meno oli loistava, ihmiset hyppi ja huuti kiitettävän aktiivisesti. Tokasetin loppua kohden alkoi väki väsymään (luetaan humaltuun), siinä määrin et alkoi askel tökkiin. Osa yleisöstä luutus lattioita siihen malliin, et siivoojilla oli tiedossa helppo iltapuhde. Keikka oli ok,ja oli kiva lähteä hyvillämielin kotia kohti.. Palataan taas asiaan ku aihetta ilmenee, ja jahka tuleen taas käymään täällä soomessa....  Rob..

 

GOOD MORNING FINNISH SAUNAPEOPLE.

YOU HAVEN´T HEARD FROM ME IN A WHILE.
I AM THE LEGENDARY BOB P´S COUSIN ROB FROM THE U.S.A OR, AS YOU FINNISH PEOPLE CALL IT JENKEISTÄ.

I WILL TRY AND WRITE IN FINNISH ALTHOUGH OUR MAIN LÄNGVITS ON ENKKUA.

KUULIN ET MARELLALLA PUKKAA KEIKKAA; NIINPÄ OTIN YKSITYISKONEEN JA LÄHDIN SAVOA KOHTI..
ENSIN OLI KE JA TO. ILTANA KEIKAT OULUN EEDENISSÄ; MUT SINNE EN KERINNYT,KOSKA TEIN VÄLILASKUN PARIISIIN JA SIELLÄ VIERÄHTI VIIKKO.
PERJANTAINA OLI SIT VETO RAAHE-FESTAREILLA, JA SINNE KERKESIN SUORAAN PARIISISTA.
ILLAN PÄÄESIINTYJÄ OLI POPEDA, JOTEN OLI ODOTETTAVISSA KUNNON KINKERIT.
MARELLAN VÄKI PYÖRITTELI IHMEISSÄÄN PÄITÄNSÄ KU KATSELIVAT LAVAA, OLI KUULEMMA NIIN KORKEA ET PELOTTAA KIIVETÄ..
MEILLÄ KYL ON KOTOPUOLESSA PALJON ISOMMAT LAVAT..ETTÄS TIEDÄTTE…
SOUNDTSEKKIT TEHTIIN HYVISSÄAJOIN, JA SIT VAAN FIILISTELTIIN
JA KUUNNELTIIN TOISIA BÄNDEJÄ.
MARELLAN VETO ALKOI 22.45,JA PORUKKAA OLI KIITETTÄVÄSTI TONTILLA AlUSTA ASTI.
ALKU SETTI MENI TOTUTELLESSA KORKEAAN LAVAAN JA LAVASOUNDIIN.
ILMAN VIILETESSÄ ALKOI BÄNDI JA YLEISÖ LÄMPEÄMÄÄN, LOPPUA KOHTI MENO KÄVI JO SUHT VILLIKSI.
SOITTOAIKA LOPPUI KESKEN, MUT HYVÄ FIILIS JÄI KEIKASTA.
PIKAINEN KAMOJEN ROUDAUS, JA SIT ODOTTELEEN POPEDAN KEIKKAA.
OLI LYSTIÄ KATELLA POPEDAA SUORAAN KEIKKABUSSISTA, BUSSI OLI PARKISSA AIVAN LAVAN VIERESSÄ, JOTEN NÄKYVYYS JA KUULUVUUS OLI LOISTAVA.

SIT OLI VUOROSSA KEMIJÄRVEN REISSU, OLI AMERIKANMIEHELLÄ IHMETTELEMISTÄ KU JOTKU SARVIPÄÄ ELUKAT JORAS KESKELLÄ TIETÄ.
EI MEILLÄPÄIN SELLAISIA OLE..
AUTOSSA OLI AINAKIN 100 ASTETTA LÄMMINTÄ JA ULKONAKIN ÄLYPALJON ASTEITA.
”KEIKKABUSSIN” LÄMMÖT OLI TODELLA KORKEALLA SIINÄ HELTEESSÄ JOTEN AUTON JÄÄHDYTTELYSTÄ JA MATKUSTAJIEN NESTETANKKAUKSESTA
PITI PITÄÄ HUOLI.
PERILLE KUMMISKIN PÄÄSTIIN JA PIKAINEN ROUDAUS JA SIT KYLMÄÄN SUIHKUUN.
VETO ALKOI KLO 24.00, JOTEN OLI HYVÄÄ AIKAA TANKATA JA KATSELLA
JALKAPALLOA. OLI KUULEMMA JOTKUT ISOT KISAT NIILLÄ PALLONPOTKIJOILLA.. OUTO LAJI MEILLÄPÄIN..
ANYWAY,YLEISÖ OLI MUKANA EKAPIISISTÄ LÄHTIEN, JOTEN OLI TOSI MUKAVA SOITTAA.
BÄNDI VETI SOITANNOLLISESTI EHKÄ PARHAAN KEIKKANSA. OLI KUULEMMA VAAN NIIN KIVA SOITTAA KU PORUKKA HYPPI JA HUUTI.
PARIT ENGORET VETÄISTIIN, ENNEN KUIN PÄÄSTIIN RENTOUTUUN.
JÄIMME HOTELLIIN YÖKSI, JOTEN EI OLLUT KIIRE EDES ROUDATA.

POLTTAVA AURINKO IN THE SKY JA JUMALATON HELLE, SIINÄ LÄHTÖKOHDAT NAAPURINVAARAN REISSULLE.
ODOTETTAVISSA OLI LÄMPÖ ONGELMIA ”KEIKKABUSISSA”, JA NIITÄ MYÖS SAATIIN.
VIIDEN AIKAAN SAAVUIMME PERILLE JA WAU, TÄYTYY USA POJANKIN SANOA ET NYT OLI PUITTEET KOHDALLAAN. OLIPA HIENO PAIKKA.
MIKSAAJA JA VALOMIES TULI ERI KYYDILLÄ RAAHESTA, PIKKAISEN MYÖHEMMIN, JOTEN SAIMME RAUHASSA IHAILLA MAISEMIA.
NORMAALI ROUDAUKSET SAMAAN AIKAAN YÖ:N ROADCREWIN KANSSA.
YÖ TEKI ENSIN SOUNDTSEKKINSÄ, JONKA JÄLKEEN MARELLA ALOITTI TUSKAILUN.
LAVASOUNDI OLI TOSI SURKEA, JOHTUI VARMAAN ONTOSTA LAVA RAKENTEESTA. KUMINA OLI KAUHEA.
KUMMASTI KUMINAT UNOHTUI KU PÄÄSTIIN TAKAHUONEESEEN, OLI NIMITTÄIN PUITTEET KUNNOSSA.
PÖYTÄ NOTKU EVÄISTÄ, OLI TÄYTEKAKKUA JA JOS VAIKKA MITÄ.
OLIHAN SIEL JÄÄKAAPPIKIN, TÄYNNÄ KYLMÄÄ ”JUOTAVAA”.
JA MUUTENKI TILAA OLI VAIK MUILLE JAKAA, JA SIISTIÄ..
SIINÄPÄ SE AIKA MENI KUIN SIIVILLÄ, FORMULAA KATELESSA, YÖN POIKIA MOIKATESSA, SETTILISTAA TEHDESSÄ.

KLO.22.OO ALKOI SALISSA DALLASIN SOUNDTRACK SOIMAAN, SILLOIN MEIKÄPOIKA POMPPAS PYSTYYN, ET JUMALAUTA SOITTAVAT NAAPURIN POIKIEN LEVYÄ, EIVÄTKÄ VARMASTI MAKSA JR:LLE ROJALTEJA..
MARELLAN VÄKI ALKOI RAUHOITTELEEN MUA ENNEN KUIN SOITAN JR:LLE, ET TÄMÄ ON MEIDÄN INTRO..
NO EN SOITTANUT JR:LLE, EHKÄPÄ SE EI SAA TIETOON PIKKU LAINAUSTA..

NO SIITÄ SE SHOW ALKOI,PORUKKA OLI ALUSSA AIKA VAROVASTI MUKANA. OLI NIIN JUMALATTOMAN PALJON SPOTTEJA (KUUMIA SPOTTEJA) ETTÄ EI NÄHNYT KUIN MUUTAMAN METRIN LAVASTA. HEIDI SAI HYVÄN OTTEEN HETI YLEISÖSTÄ JA ENSIMMÄISET JAMIKUNTOISET IHMISET LÄHESTYIVÄT LAVAA. BÄNDI SOITTI HYVIN VAIKKA LAVASOUNDI OLI MITÄ OLI, JA MEININKI AINAKIN LAVALLA OLI VERY GOOD.
MIKOLLA JA MANOLLA OLI PERINTEISESTI OMAT LAVAJUTUT TÄYDESSÄ VAUHDISSA HETI ALUSSA JA THE SET WAS GREAT.

NOIN 45 MIN MYÖHEMMIN PORUKKA ASTUI LAVALTA LIKE THE DUCKS FROM THE SEA, ELI HIEMAN HIESTÄ MÄRKINÄ JA SUUNTA OLI TAKAHUONE.
VIISIKKO PUHUI SETISTÄ JA MITKÄ OLI FIILIKSET. EI OLLUT YLLÄTYS ETTÄ AINAKIN KITARISTIT VALITTELI, ETTÄ PITI SEISOA TIETYSSÄ KOHDASSA ETTÄ KUULI EDES JOTAIN..
IT´S AMAZING ETTÄ JOS KITARA JYRÄÄ TÄYSILLÄ, TEKNISESTI JOTAIN 60-70 WATTIA LAVALLA, NIIN SUN PITÄÄ SEISOA IHAN VIERESSA ETTÄ KUULET OMAN INSTRUMENTIN KUN KOKO BÄNDI SOITTAA.
TÄSSÄ VAIHEESSA ON TÄRKEÄ SANOA KUINKA TÄRKEITÄ JUTTUJA MONITORIT ON. EI RIITÄ ET MONITOREJA ON, VAAN BALANSSIT PITÄÄ OSATA JONKUN LAITTAA MYÖS KOHDALLEEN..

ANYWAY, YÖ VALMISTUI OMAAN SETTINSÄ, JA TÄYTYY SANOA THAT THE CROWD WAS SUPERB KUN NE VASTAANOTTI YÖN. YÖ HEITI TUNNIN SETIN JA SITTEN OLI VUOROSSA MARELLA.
YÖN SETIN JÄLKEEN TALOSSA OLI ABOUT 2239 IHMISTÄ JA SUURIN OSAA NIISTÄ SIIRTYI HIEMAN OIKEALLE KUN MARELLAN HUOMISEEN-PIISI ALKOI.
TOKA SETTIÄ EI VOI VERRATA EKA SETTIIN. PORUKKAA OLI NIIN PALJON JA MEININKI OLI TÄYDELLINEN.


. BÄNDI ON KEHITTYNYT IN ABOUT EVERY ASPECT POSSIBLE.
MEININKI OLI HYVÄ, SE ENERGIA MITÄ BÄNDI SAA YLEISÖLTÄ SEN SE MYÖS ANTAA TAKAISIN JA SE NÄKYY LAVAMEININGISTÄ.
USKOMATON REAKTIO OLI KYLLÄ KUN BÄNDI SOITI "HUNNINGOLLA" PIISIN JA SIIHEN YHDISTETYN "HARD ROCK, HALLELUJAH-INTERVALLI" OLI MAKEA NÄHDÄ NYRKKEJÄ ILMASSA JA VARMASTI OLI KIVA MEININKI BÄNDILLÄKIN.
JA VIELÄ MAKEAMPI OLI NÄHDÄ MITEN YÖN-ROUDAUS SESSIO LOPPUI KUIN SEINÄÄN, KUN MARELLAN LEGENDAARINEN VERSIO LEVOTTOMASTA TUHKIMOSTA KÄYNNISTYI. SIINÄ ON BONJOVIA JA PARANOIDIA LISUKKEENA.
YÖN ROUDAUSMIEHET, JOTKA OVAT ROUDANEET, SANOTAN NÄIN...HMM.., MUUTAMIA KEIKOJA YMPÄRI SUOMEA, TULIVAT AIVAN LAVAN TAKAOSAAN JA NYRKIT OLIVAT PYSTYSSÄ. OLI HELMI NÄKY.

ALL GOOD THINGS COME TO AN END, NÄIN MARELLANKIN SETTI LOPPUI.
MEININKI OLI LOISTAVA, USKOMATON FIILIS.
VEIKKAAN ETTÄ POJILLA (JA TYTÖLLÄ) EI OLE KOSKAAN OLLUT NÄIN MÄRKIÄ PAITOJA.
LAVALTA SUORAAN TAKAHUONEESEEN JA PIENI LEPOHETKI ENNEN ROUDAUSTA JA KOTIMATKAA OULUUN.

KIITOKSIA PALJON JÄRJESTÄJILLE, YÖ-YHTYEELLE JA CREW SEKÄ HIENOLLE YLEISÖLLE.

MEIKÄLÄISEN PITI KÄVÄISTÄ VÄLILLÄ KOTONA LASKEMASSA LAPSET, SIKSI JÄI PARI SEIKKAILUA VÄLISTÄ, MUT NALLIKARIN PIPPALOIHIN
PITI TAAS TULLA. KUULIN LUOTETTAVALTA TAHOLTA ET SERKKUPOIKA
BOP’P OIS PAIKALLA. JA NIINHÄN OLIKIN. OLI SIEL JOKU MARELLAKINJ

ANYWAY, VOI SITÄ JÄLLEEN NÄKEMISEN RIEMUA JA KILINÄÄ.
SOUNDTSEKIN AIKA OLI KORTILLA MARELLAN SUHTEEN, EIPÄ TAINNUT OLLA TSEKKIÄ OLLENKAAN.
EKA BÄNDILLE KERKESIVÄT SENTÄÄN TEHDÄ.
PIKKUISEN OLI PELIMANNEILLA EPÄVARMA OLO, ET MITÄ TÄSTÄ TULEE.
ALKUILTA NAUTITTIIN STEAMROLLERIN KEIKASTA, JA TAIDETTIIN SIINÄ OTTAA LÄMMIKKEEKSI MUUTAMA KYLMÄ OLUTKIN..

KEIKKA ALKOI 22.30, JA PELKO OLI EDELLEEN PUSEROSSA KOSKA TSEKIT JÄI TEKEMÄTTÄ.
EI SITÄ KYLLÄ ULKOPUOLINEN HUOMANNUT, MEININKI OLI ALUSTA ASTI LOISTAVA. BÄNDI KUULOSTI PAREMMALTA KU KOSKAAN.
SYYKIN SIIHEN SELVIS JÄLKEENPÄIN, PA. OLI KUULEMMA LOISTAVA
JA ÄÄNIMIEHET VÄHINTÄÄN YHTÄ LOISTAVIA.
OIKEESTI SOUNDI OLI LOISTAVA, SEKÄ LAVALLA ET ULKONA.
KIITOS VAAN VESALLE..
SIT ASIAAN.. ENPÄ OLE MONESTI ELÄISSÄNI NÄHNYT MOISTA MENOA.
ALUE OLI KU AMMUTTU TÄYNNÄ, JA PORUKKA ROKKAS, HUUTI, JA MÖYKKÄS MINKÄ KERKESIVÄT.
KERRANKI PÄÄSI VALOTKIN OIKEUKSIINSA, KU SÄKKIPIMEÄSSÄ YÖSSÄ SOITTIVAT.
OLI HIENOA KATSELTAVAA JA KUUNNELTAVAA, HOMMA VAAN TOIMI..
MARELLA SOITTI KAHDEN TUNNIN SETIN JA SILTI LOPPUI AIKA KESKEN.
OIS VOINUT SOITTAA VAIKKA KOKO YÖN, MUT LUVAT KIELSIVÄT SOITON
00.30 JÄLKEEN.

TULEN TAAS SUOMEEN KU AIKATAULUT ANTAA MYÖTEN, JA LUPAAN TULLA MYÖS MARELLAN SEIKKAILUIHIN MUKAAN..

THEY´LL BE BACK.







Studiosessio 4.-5.8. 2005

 -Raavaat miehet ja nainen Ylöjärvellä

Elokuinen torstaiaamu valkeni aurinkoisena Oulussa. Puoli kahdeksan
pintaan kokoontui motivoitunut poppoomme sovittuun paikkaan
kotikaupungissamme Oulussa. Tarkoituksena oli ajaa Tampereen lähelle Ylöjärvelle, missä maankuulu Akun Tehdas sijaitsee. Kuumassa autossa hikoilivat Kimmo, Heidi ja Aki, allekirjoittanut joutui kääntämään
Suzukin kahvaa perässä. Tarkoituksena oli jatkaa session jälkeen
kerhomiitinkiin Kangasalle. Mano saapui paikalle eri teitä kesken perheloman.
Akun tehdas löytyi parin väärän käännöksen jälkeen, olimme varttitunnin
myöhässä ja taas olivat pohjoisen immeiset ihmeissään. Studiokompleksi
on todella hieno kokonaisuus. Yhteensä kolmetoista firmaa samassa
rakennuksessa, kaikilla tarkoitus tuottaa jollain tavalla mielihyvää
musiikkimaailmaan. Ihmettely loppui saman tien kun löydettiin TDM
Studio, jossa taikojen piti tapahtua. Miehemme paikan päällä oli Pasi
Ristolainen, kaverin meriitteinä ovat mm. Yön livemiksaushommat.
Ei tarttenut paljoa jappasta, kun ruvettiin hommiin. Rumpusetti kasaan,
mikitys ja tasot kohdilleen ja sitten se kaikkien jännäämä punainen valo
palamaan. Aki istahti luurit päässä jakkaralleen ja sulki
silmänsä...Enempää selittelemättä se oli siinä ja sen siinä olemisen
kuulee lopputuloksessa, pelimies kun on! Rumpuja kuunnellessa ei olisi
millään voinut uskoa, että Akilla on yli 10 vuoden soittotauko takana.
Kaveri tuli bändiin, treenattiin muutama hullu kerta ja eka keikka
suoraan Frederikin lämppäriksi Raaheen. Yleisöä arviolta kolme tuhatta
henkeä ja ne kaikki pomppivat tasaisena massana. Sinä iltana repesi
keikkapaikasta katto. Te jotka olitte paikalla, tiedätte mistä puhun.
Ajatus karkaa, asiaan; Seuraavaksi tuli basson vuoro ja koin taas lievää
ähkypaniikkia pehmustetussa kopissa, vieläpä ihan yksin. Luurit päässä
kuritin viuluani minkä pystyin, ongelmia tuottivat pari riffiä ja
pahasti kramppaava oikean käden ranne. Olihan hienoa soittaa ihan
aikuisten oikeassa studiossa, jossa laitteet ovat vimpan päälle ja
miksauspöydän ääressä istui kaveri joka tasan tarkkaan tiesi mitä tekee.
Sain hommani hoidettua suht? kivuttomasti jonka jälkeen tunsin
ansainneeni yhden kylmän oluen (taisi niitä mennä useampi siinä illan
kähmässä).
Kimmomies asetteli Les Pauliaan kaulaan seuraavana. En muista montako
skittaraitaa säveltäjältämme nauhoitettiin, mutta niitä on monta
päällekäin. Äänigurumme Pasi rohkaisi kokeilemaan erilaisia
sovitusideoita kitaroiden kanssa, välillä samalla otelaudalla oli Manon
ja minunkin käsi jotain hipelöimässä. Oli muuten yhden kielen
demppaamisesta kysymys, ei mitään sen kummempaa te piiloperverssit!
Paras ja helposti kuultavissa oleva sovitusidea Kimmon soitossa on
soolon tausta, siellä kuulostaa olevan triljoona eri sontua. Sopivasti
piilotettuna toimii kuin junan vessa!
On olemassa eräs kaveri, jonka tunnen ja jonka kitaransoittotaitoa
ihmettelen edelleen, vaikka olen kuullut sitä tuhansia tunteja.
Sattuikin niin hyvä tuuri, että tämä kyseinen kaveri saatiin meidän
orkesteriin. Hänen nimensä on siis edelleen Mano. Voi sitä ällistelyn
määrää kun kaikki kuusi kieltä saivat kyytiä ja taidetta syntyi taas
(konstaapeli Reinikaista lainaten) "Niimmaan perusteellisesti!". Ihan
kaikkea ei saatu kuitenkaan eka otolla ja välillä tuntui, että mulla
loppuu bisset kesken ennenkuin soolot ja tausta on soitettu tarpeeksi
hyvin Manon mielestä. Lopussa kiitos seisoi ja seuraavaksi oli Heidin
vuoro.
Laulunauhoituskoppi sijaitsi samassa tilassa tarkkaamon kanssa, välissä
oli äänieristetty ikkuna josta näki miksaajan pallille.
Laulunauhoitusvaiheessa oli jo pitkä päivä takana ja lievä levottomuus
valtasi mielen. Heidillä on tapana laulaa todella tarkasti, asia on
tullut todettua monesti ja niinpä ajattelin nostaa kynnystä. Nappasin
Akilta kynän ja paperia, kirjoittelin biisin sanoja väärin ja tälläsin
lapun ikkunaan kesken nauhoituksen. Tyttö ei ollut moksiskaan, lauloi
just niin kuin pitikin ja totesi vaan ottojen välissä tyypilliseen
tyyliin, että "Samppa, ee-eei!!!" Kuunnelkaapas muuten ennen sooloa
oleva kertosäe tarkkaan, erityisesti viimeisen sanan loppu, hui mikä
voihkaisu!
Taustalaulu on taustalla laulamista, sehän ei juurikaan yleensä kuulu
lopputuloksessa selvästi. Kinasteltiin porukalla siitä, että kuka laulaa
taustat ja niinhän siinä kävi, että pääsin pälkähästä ja Heidin lisäksi
suden suuhun joutui Mano. Mies otti äänen kitarasta, juoksi koppiin ja
tuli pari kertaa pois nauraen niin, että aikuisemmalla naisihmisellä
olisi tullut jo tippa housuihin. En tiedä mitä siellä tapahtui, mutta
niin ne vaan saatiin kertosäkeen joikailut valmiiksi ja pitkän päivän
ilta yllätti meidät kaikki.
Yövyimme Tampereen hotelli Ramadassa, voin suositella paikkaa lämpimästi
kaikille. Aamiaispöytä oli runsas, mutta jostain syystä olo oli hieman
hutera ;) Suuntasimme perjantaiaamuna kahdeksan jälkeen takaisin
studiolle, jossa Pasi istui jo editoimassa edellisillan tuotoksia. Pari
tuntia vierähti porukalla ihmetellen, kun miksaus ja masterointi
tapahtui sellaisella tohinalla että heikompia jo hirvitti. Mr.
Ristolainen surffasi toimistotuolillaan mikserin, tietokoneen ja
syntikan väillä ja joi samalla kahvia. Käsittämätöntä miten joku voi
keskittyä niin moneen asiaan sellaisella intensiteetillä. Yhtäkkiä koko
homma oli valmis, biisi kuunnellutettiin bändillä ja kun ei tullut
mieleen mitään korjattavaa, se oli sitten siinä. Hieno oli se tunne, kun
saatiin Raavasmies valmiina käteen levyllä, jossa lukee Akun Tehdas.
Tämä reissu oli ensimmäinen "oikea" nauhoitussessio ja se opetti taas
paljon. On hienoa että on olemassa alan ammattilaisia, joilla on
tietynlainen palo havaittavissa kun he tekevät sitä mitä parhaiten
osaavat. Kiitos kaikille niille, jotka sen ansaitsevat. Ilman tiettyjä
ihmisiä tämäkin olisi jäänyt kokematta ja näkemättä. Yksi hieno
seikkailu on takana, katseet on suunnattu jo seuraavaan.
     -Sami
 


06.07.05

 

We want more!! We want more!!
Terve taas, Bob haluaa kertoa tarinaa! Ihmettelette varmaan tuota
otsikkoa, kerronpa teille syyn siihen. Viime lauantaina pääsin
todistamaan Marellan ehkä kovinta keikkaa tähän mennessä. Uusi rumpali-
herra nimeltä Aki Kipinä- on saanut aikaan aikamoista nostetta
rytmiryhmään ja tästä johtuen soitto on muuttunut positiivisella tavalla
potkivammaksi. Nyt homma toimii kuin junan vessa ja viime keikan
nähtyäni pistän vaikka molemmat mummoni pantiksi sille!
Hyppäsin Marellan keikkakyytiin 2.7. Raahea kohti. Menomatka sujui
yllättävän hiljaisesti, normaali mainosbiisien laulanta ja
beatbox-räppäys puuttui tyystin. Puhumattakaan Heidin ja Samin
la-la-la-laa-äänenavauksista, jotka basistimme laulaa melkein
nuotilleen. Aivan selvää keikkajännitystä ilmassa. Ilman sen suurempaa
dramatiikkaa (tällä kertaa) orkesteri pääsi perille ja suuntasivat
hetimiten kohti telttaa, jossa lava sijaitsi. Näky oli huikea; iso lava,
kunnon valot ja mikä parasta, kunnon äänentoisto!! Oli
salimiksaajamiestä ja monitorimiksaajaäijää ja valoukkoa, jopa oma piilo
lavan takana missä bändin piti piilotella intronauhan aikana. Keikan
alussa poijanpässithän säntäsivät liian aikaisin lavalle ja koko idea
meni hieman ruvelle. Alunperin piti pukata lava täyteen savua samalla
kun Manon tekemä sopivan mahtipontinen intro kuului PA:sta. Mutta
asiaan; Pientä sähläystä oli ilmassa aikataulujen kanssa, settilista oli
tekemättä tietenkin ja se kursittiin kasaan noin kahdessa minuutissa
ennen keikan alkua.
Intronauha soimaan, pioneerityylinen liian aikainen lavalle ilmestyminen
ja eka biisi käyntiin. Yleisöä teltassa oli ehkä kolmekymmentä tyyppiä
parin eka biisin aikana. Sopivasti coverikoukkua sekaan ja silloin se
alkoi. Oli mahtavaa seurata sivusta, kun bändi antaa parastaan ja yleisö
elää mukana. Jossain puolivälissä settiä väkeä oli jo paljon,
monenikäistä ja -näköistä ukkoa ja akkaa jotka jorasivat, lauloivat ja
huusivat mukana. Heidi ja sällit soittivat todella tiukan shown jossa ei
unohdettu edes korneja yleisön OH YEAH!!! -huudatuksia ja tuttujen
biisien laulatusta. Hienoin oli se hetki, kun Dingon ratsuheviksi
sovitettu Levoton tuhkimo loppui ja samaan pelliniskuun alkoi Black
Sabbathin Paranoid, Eino Leinon Metsän poika tahdon olla-sanoituksella
tietenkin. Raahelaiset ansaitsevat tuosta illasta todella suuren
kiitoksen, välillä yleisö huusi, vislasi ja kiljui niin että soitto
hukkui meteliin. Te jotka olette kokeneet samaa vaikka soittajana,
tiedätte mistä puhun. Se fiilis mikä yleisöstä pomppaa lavalle on ihan
käsittämättömän hienoa, sitä ei voi sanoin kuvailla!
Tämä on se asia, minkä takia Marella on ylipäätään olemassa. Bändi voisi
soitella siinä ikkunattomassa kananmunakennoilla vuoratussa
treenikämpässään ja kertoilla samoja vitsejä treeneistä toiseen, mutta
se ei riitä tälle porukalle. Kaikki tehdyt keikat ovat kasvattaneet
orkesteria paremmaksi livebändiksi ja jokainen tuleva keikka opettaa
taas jotain uutta. Mistä tämä kaikki johtuu? No yleisöstä tietenkin! Te
kaikki jotka olette olleet ja tulette olemaan Marellan keikoilla, bändin
puolesta ISO KIITOS!!!!!

Seuraavaa keikkaa jännityksellä odottaen:
-Bob P.